Ohjelmistopäivitys

Jee, tänään saatiin vihdoin asennettua Ninjalle Christa Enqvistin avulla seuraamisen peruspaketti ja noudon päivitys! tätä odotettiin jo keväälle, mutta toimitusongelmien takia siirtyi syksyyn.

Mutta kannatti odottaa, saatiin paljon hyviä ohjeita millä mennään eteenpäin tässä mun inhokkiliikeessä (Ninjan kanssa inhokka ja Cheenan kaa lemppari).
Nyt kun vain saisi noi kaikki hyvät ohjeet siirrettyä treeneihin.

Ihan ensin Ninja haukkui Christan... ei se muille sanonut mitään, mutta Christalle piti käydä rähjäämässä... se selvästi muisti Christan ja sillä oli jäänyt jotain sanomista edellisestä tapaamisesta :)

Muutenkin otti tosi paljon häiriöö Christasta, huomaa että mä treenaan yleensä yksin :(

Christa sanoikin että alotteleville koirille olisi ensiarvoisen tärkeää treenata liikkurien ja muidenkin häiriöiden kanssa. Sitten kun osaa jo, ei ole niin väliä muista. Onneksi meidän sunnuntain treenit alkaa nyt ja siellä jos saisi tähän apua.

Ninja oli pöhkö kun otettiin nouto, se istui mun vieressä, mutta tuijotti Christaa ja odotti sieltä käskyä... mä en selvästi osannut ohjeistaa sitä, vaan piti turvautua Christaan, joka kyllä saa koiran kun koiran toimimaan :) sitten se lähti joka kerta Christan käsky-käskyllä noutamaan.... pitäsköhän tätä vähän treenata? ... höh

Susanna tuli Remon kanssa meidän seuraksi kuuntelemaan treenejä. Oli oikein ihana nähdä :) Oli muutenkin kiva päivä olla ja kuunnella koulutuksia, niistä sai paljon ajateltavaa omiinkin treeneihin. Nyt kun olen nukkunut niin jotain saattoi jäädä mieleenkin....


DITTE TÄYTTI MAANANTAINA 26.8. 10 VUOTTA!!!
Onnea rakas mummeli!! Kauhea omistaja kun unohti koko syntsät :(
Ditte sanoi että ei sen nyt niin väliä, kunhan kakkua tulee jossain vaiheessa :)

Diten hampaanpoisto, Ninjan aksaa, koirien huoltoa ja Cheenan tokoilua

Viime viikko alkoi Diten hampaanpoistoista maanantaina. Käytin sen edellisellä viikolla hammaskiven poistossa ja sieltä löytyi sitten pahempaakin. Molemmat yläposkihampaat olivat haljenneet ja piti poistaa nopeasti.
Kaikki meni oikein hyvin, kunnes Ditte oli keskiviikon ja torstain välisenä yönä pissannut allensa, mitä ei ole ikinä tehnyt. Illalla töiden jälkeen pissanäyte lääkäriin ja siellä selvää bakteerikasvua ja samantien hakemaan lääkkeet. 
Ekan lääkeen jälkeen noin puoli tuntia ja Ditte oksensi sen ulos... annettii uudestaan ja viiden minuutin päästä oksennus.. voi kele... lääkäri oli jo kiinni ja lääkitys piti alottaa heti, joten sitten annettiin kolmessa osassa vähän kerrallaan lääke, ja onneksi näin pysyi sisällä. Ja onneksi nyt tuntuu että lääke puree ja Ditten on kunnossa. Neiti on niin innoissaa että yrittää saada Ninjaa ja Cheenaa riehumaan kanssaan ja juoksentelee kun nuori tyttö :D

Viime torstaina Ninjan aksatreeneissä oli aiheena takaaleikkaukset. Voi hyvät hyssyrät kun Ninja menee kovaa... eikä kyllä kauheasti kysele mihin mennään :D 
Joten takaaleikkaukset oli aika haasteellisia, mutta saatiin me joitain onnistumisiakin ja kepit ja kontaktit meni ihan mielettömän hyvin :)
Nyt pitäs miettiä sitä A-n juoksukontaktia, miten sitä alettaisiin opettelemaan. Nyt pysäytys on onnistunut tosi hyvin, joten vähän pelottaa rikkoa sitä.

Ninja kävi ylikierroksilla treenissä ja kun tultiin kotiin alkoi nuolemaan etutassun kannusta, kuten teki tiistaina tekniikkatreenin jälkeen.
Sitten vielä Ninja juoksi illalla Cheenan kylkeen takapihalla niin että Cheena ihan kaatui.

Joten Mariin yhteyttä ja Mari pääsikin jo perjantaina käymään meillä.
Ninja olikin sitten vähän vaikka mistä jumissa. Ekaksi takajalan polvi jumissa, tuli varmaan siitä kun olivat hoidossa ja siellä oli tuoli jossa istuin ja selkänoja on erillisiä ja väliin jää reikä... Ninjahan oli sitten onnistunut hyppäämäään tuolilta niin että jäikin jaloistaan kiinni reikään ja kauhea huuto oli siitä sitten tullut, joten se oli sattunut kunnolla. 
Sitten vasen puoli naamasta jumissa, siitä törmäyksestä varmasti tullut ja sitten toi jalka... oli ihan jumissa kannuksen ympäriltä. Ja syy nuolemiseen löytyi, kannuksen reunassa on haava joka on jo tehnyt arpikudosta jonka keskellä avoin viiltohaava, joka varmaan repeää auki kun aksaa... joten siksi on nuollut aksan jälkeen tassua. 
Mari huomasi heti kun tuli että Ninja on erilainen kun ennen, se ravasi takapihalla ja sisällä kauhealla tohinalla. Ninja on kuulemma sellainen että se "juoksee kivun pois" eli se menee ylikierroksille kun on kipua, poistaa kivun tunteen endorfiinilla. Siksi meni vähän överiksi treeneissäkin.
Cheena oli paljon paremmassa kunnossa, vain muutama pieni jumistus. Siinä  törmäyksessä oli oikea lapa saanut osumaa, siellä jumi. Ja mikä ihaninta, se ei ole enää yhtään toispuoleinen!! Mari sanoi että on ihan erilainen kun viimeksi ja hyvältä näyttää... voi että mä olen onnellinen tästä :)

MEIDÄN HIENO TOKOJOUKKUE :)

LUUKAS JA KARVAKAVERIT :)

Sitten olikin lauantaina tokon piirimestaruuskisat Porvoossa. Mulla oli omat isot epäilykset meidän suorituksesta. Cheena on niin valeraskaana kun vain voi olla ja olin ihan varma että se on sellainen "perästävedettävä", kun siitä tulee niin hellyydenkipeä ja rauhallinen aina tässä tilassa. Ja sitten tuo sen poikittaminen, mikä tulee oikean jalan heikkoudesta.

Mä mietin että annanko ruokaa aamulla ollenkaan, kun en tiedä monelta meidän suoritus on ja josko tekisi vaikka nälkäisenä reippaammin hommia kun on ruokaa tiedossa ... no olisi pitänyt antaa se ruoka aamulla :)

Liikkeet oli kahdessa erässä ja paikalla olot oli ensin. Pitkästä aikaa saatiin molemmista 10. Mä en ehtinyt sanoa ku MA.. niin se oli jo heittäytynyt maahan...näistä olen NIIN tyytyväinen :)
Sitten oli kaukot, joissa maasta istumaan piti jostain syystä antaa tuplakäsky ja eteni puoli tassua.
Sitten seuraaminen, joka on meidän "varma liike" ja siitä saadaan aina kehuja. No saatiin kehuja tälläkin kertaa siihen saakka kun tuli juoksuosuus... homma lähti neidillä lapasesta, se alkoi haukkua mulle koko juoksuosuuden ja sen jälkeen meni vähän perusasennotkin huonoksi... siis se lähti lapasesta!!!  Voiko seuraaminen olla noin siistii että pitää alkaa riekkumaan :D Cheena ei ole koskaan kuuden vuoden aikana haukkunut seuramisessa...joten mäkään en edes tajunnut mitä pitäisi tehdä kun olin niin hölmistynyt  tästä uudesta jutusta :)
Seuraavaksi oli luoksetulo joka on myös meidän paras liike... jep.. taas oli neidillä niin sikakivaa että maahanmenossa piti nostaa takapuoli pystyyn että pääsee nopeammin mun luokse kun käsky tulee... mä en voi olla kun tyytyväinen vaikka virheitä ropisi... aivan mahtava asenne, kun on aksa lopetettu alkaa tokokin olla jo sairaan siistii.... ja mä kun luulin että saan vetää neitiä perässä :D :D
Sitten oli vielä ruutu, joka meni hyvin, pisteitä putosi kun koira ennakoi pysähdykset... ainahan ne ennakoi, mut mitäs siitä :)

Toisella kierroksella alotettiin ohjatulla ja kun mentiin merkille oli cheena mun vieressä ja mä silitin sen päätä ja kuiskasin "missä merkki", cheena bongaskin sen heti ja sitten otin niskasta kiinni "kuten hetsatessa tehdään, mutta pidin vain kiinni, en kiskonut mihinkään suuntaan" ja hetsasin kuiskaten... ja ohjattu oli ihan ok. 

Mutta sitten tuomari tuli sanomaan että hän antoi mulle keltaisen kortin kun olin repinyt koiraa kamalan näköisesti niskasta, olisi se kuulemma istunut ilman repimistä???!!!???. Selitin kyllä että mä mitään kiskonut ja mä vaan hetsasin sitä nätisti ja tuomari muuttikin sitten kantaansa niin ettei saa koskea koiraan... tästä mä luulin että sain saman kortin minkä Hanna oli saanut sm-kisoissa, eli punaisen ja silloin tulos on 0.

Voi että mun vitutuskäyrä nousi tappiin kun mietin että tostako meidän koko kisa mitätöitiin ja ei saada tulosta... 
Meinasin lähteä siltä seisomalta pois, mutta liikkuri ohjasi zetaa tekemään, ja mä mietin siinä vitutuksen keskellä että tehdään sitten liikkeet kun olen tästä maksanutkin... mutta eka oli istuminen ja Cheena meni maihin, tajusin että mun vitustus vaikutti heti cheenaan ja se ei pysty tekee töitä mun siinä mielentilassa... enkä edes enää muistanut mikä toinen liike oli kun ajatukset olivat siinä saakelin nollassa... joten treenasin ja palkkasin loput liikkeet ihan kun olisin treenannut. 

Sitten oli tunnari ja halusin treenata senkin koska se on ollut jostain syystä meille nyt vaikea liike. Se meni ihan hyvin, lukuunottamatta Cheenan vaisuutta mikä johtui musta.
Sitten olikin enää hyppy ja silloin sanoin että me lopetetaan tähän, miksi pistäisin cheenan hyppäämään kun siitä ei ole enää mitään merkitystä kisan kannalta..
Silloin tuomari sanoi että, ei kun se oli vaan varotus, ei sillä ole merkitystä pisteisiin... vittu, silloin vasta alkoi vituttamaankin!!!! siis mä olin treenaillut pari liikettä ja sitten sanotaan että ei sillä ole merkitystä... argh... tosin olin kyllä zetan jälkeen sanonut tuomarille että kun me ei saada tulosta ja se sanoi että "niin ette taida saadakaan"...
No otettiin sitten vielä siihen katastrofiin se hyppy ja Cheena hyppäsi oikein ilmavasti, tosin tämäkin liike tehtiin ilman intoa.
Joten zetan nollauksen takia kakkostulos ja siinä mielessä vitutus että eka pätkä oli koiran kanssa niin makee tehdä töitä ja toisesta pätkästä jäi koirallekin paska fiilis, kuten mullekin.

Mitä tästäkin taas opittiin... kaksi asiaa... Älä lähde mihinkään kun et ole nukkunut viikkoon kun muutaman tunnin... mä olin nostanut tyroksiinilääkitystä ja en ollut saanut nukuttua viikkoon kun pari tuntia yössä ja nekin pätkissä ja mä olin jo kuin kävelevä zombie ja aivot löi ihan tyhjää... huh..järkky olotila. Ja toinen on se että mun täytyy alkaa seuraamaan fudista että tietäsin korttien värien erot, tai voisko lukea sääntökirjan.... ei nyt sentään.... kyllä nää jutut näinkin selviää kun elämä opettaa :)

Minä ja Ninja treeneissä

Me sovittiin Jaksin kanssa että minä treenaan vähän aikaa Ninjan kanssa, josko saisin tuon lähdön jotenkin asennettua tättähäärään paremmin. Mä olen tästä tietysti ihan onnessani. Olen ollut tosi allapäin koko kevään ja kesän kun oma rakas harrastuskaveri on poissa pelistä :(

Joten torstaina oltiin sitten Ninjan kanssa treenaamassa. Lähdössä jouduin palkkaamaan aluksi jo puolikasta askelta, mutta aika hyvin sitten monella toistolla takapuoli pysyi maassa. En tiedä oliko alottelijan tuuria, mutta suhteellisen tyytyväinen voin olla lopputulokseen.
Kontaktit meni suht hyvin, mitä nyt eka keinu meni niin kovaa että ei vaan pystynyt pysähtymään, painovoima vei väkisin eteenpäin. Toisella kerralla sitten yritin hiljentaa vauhtia ja silloin onnistuikin jo pysähdys. Mutta näitä pitää harjotella paljon lisää.
Ninja on IHANA... hitto se reagoin niin sairaan nopeasti kaikkeen... on kyllä vaikea ohjattava, mutta oikeasti sairaan makeesti se menee ja kovaa <3 Cheena on tai oli tosi kiltti, se aina varmisti mihin sen seuraavaksi halusin, mutta Ninjalle on kerrottava ohjeet just oikealla ajalla... se ei jää kyselemään mihin seuraavaksi, vaan valitsee ihan itse jos ei ohjeet ole ajallaan ja selkeitä.
Ninja on aksassa ihan iskän tyttö, niin samalainen ja ihana <3

Cheenan kanssa menin matalilla rimoilla radasta yhtä kohtaa. Ekaksi tiputti suurinpiirtein kaikki rimat jotka on huimat 35cm korkeudella. Tähän vaikutti mun omassa päässä oleva paha ongelma, mä en uskalla ohjata sitä, teen kaikki taas kun hidastetussa filmissä ja sitten en ehdikään kertomaa minne mennään.
Mä vaan pelkään että teen jotain liian nopeasti ja Cheenan selkä niksahtaa tai jalka sattuu taas... vaikka tästä on puhuttu jo syksyllä Tuulian kanssa, että vielä suuremmalla syyllä mun pitää tehdä asiat nopeasti ja selkeästi, näin ei tule mitään vaarallisia yllätyksiä koiralla.
.... en tiedä mitä teen pääni kanssa, näen siellä vain kauhukuvia. Vaikka selkäydininfarktin ei pitäisi uusia ja siltä puolelta ei pitäisi olla suurempaa riskiä kuin kenelläkään muullakaan, on jalan hermotuksessa jotain pientä häikkää ja sitä vaan miettii koko ajan alitajuisesti. Koira kun ei osaa kertoa sattuuko joku, joten sen toteaminen jää ihmisen vastuulle ja tietysti sitä miettii ettei vaan pahenna mitään omalla itsekkäällä käytöksellä :(

Nyt kun koira ei ole enää terve sitä terveyttä tajuaa vasta arvostaa. Ennen sitä piti itsestäänselvyytenä ja tuskaili ihan tyhmien asioiden kanssa, mitä siitä jos kontakti ei toiminut tai rima tippu, se tekeminen siinä oli se tärkein, ei mitkään tulokset jotka on vain jotain lukuja ja sijotuksia jotka ei merkitse loppupeleissä mitään , mä ottaisin sekuntiakaan miettimättä sen ihanan tekemisen takaisin, vaikka tietäisin etten kisaisi ikinä, joten nauttikaan siitä tekemisestä.... jälkiviisaus onkin sitä parasta viisautta... hitto :(
...ja vaipuu taas itsesääliin synkkänä ;(

Olkaa onnellisia terveistä koiristanne ja nauttikaa niistä nipottamatta pienistä, koskaan ei tiedä koska kaikki loppuu! Mä onneksi ehdin nauttia Cheenan kanssa siitä ihanasta harrastamisesta viime syksyn ja kevään, kiitos siitä Tuulialle ja Timolle!! Niitä hauskoja treenejä on mukava muistella :)

Tulipas tästä päivityksestä synkkä vuodatus, näitä vain tulee nykyään usein mietittyä. Elämä on joskus aika epäreilu ja tuntuu että joillekin sitä kasaantuu aina vaan ne ikävät asiat, kun taas toiiset paistattelee siellä auringossa ja kaikki vaan onnistuu.... mutta se on elämää se......
Nyt ulos koirien kanssa ja päivällä jos kävisi kentällä vähän tokoilemassa ja pitkällä lenkillä :)

Pentutapaaminen Kuopiossa

Kauan odotettu pentutapaaminen koitti vihdoinkin :)
Meillä oli viikonlopun mökit Kuopion Rauhalahdessa. Pitää heti kehua että aivan mahtava paikka jossa oli koirat otettu hienosti huomioon. Varatessa kerroin että meillä on kaikilla koiria ja toivoin että saadaan mökit lähekkäin. Ja meillä oli viisi vierekkäistä mökkiä jotka olivat ihan koirarannan ja koirien ulkoilutuspaikan vieressä. Mahtava paikka, ainoa miinus oli punkit... niitä oli enemmän kun laki sallii....

Paikalla olo :)

Ninja

Cheena

Albert

Remo

Usva

Äiskä ja lapset

Koko koiralauma :)

Oli aivan mielettömän ihanaa nähdä kaikki!!!!!!
Mulle tuli heti sunnuntaina haikea olo kun mietin että seuraavan kerran nähdään vasta vuoden päästä. Mutta onneksi sovittiin jo että sama paikka ja aika ensi kesänä ja sitä voi nyt alkaa sitten odottamaan :)

Kaikki koirat ovat kyllä niin samanlaisia tempperamentiltaan, kyllä tunnisti sisaruksiksi.
Kaikki tapahtuu sadasosasekunnissa ja kaikkeen mennään sitten satasella mukaan :)
Haastavia nuoria kaikki, mutta onneksi kaikki on terveitä ja uskon että kaikista tulee upeita harrastuskavereita joista kuullaan vielä :)

Kaikki pojat on kivan kokoisia ja tosi hyvänmallisella kropalla varustettuja. Ja sen huomasi aksatreeneissä, hyvin hyppäsivät ja mielettömän kovaa menivät :)

Tytöt on jäänyt vähän tyngiksi, mutta ei se kyllä onneksi menoa haittaa. Vauhtia riittää molemmilla vaikka mihin.
Ja Usva onkin jo näyttänyt mihin, sillä superkiituri duracell nousi kakkosiin voitettuaan taas keminmaalla luokkansa!!! Eikä nousuun tarvittu kun muutama kisa. Jäätävän upeaa menoa!!

ONNEA MINNA JA USVA!!!!

Koko viikonlopun oli ihan mielettömän lämmintä ja aurinko paistoi, joten uimassa käytiin ahkerasti. Meillä oli varattuna pari tuntia Hukka-Hallista treeniaikaa ja käytiin siellä vähän kokeilemassa aksaamista. Me myös vähän tokoiltiin. Muuten vain vietettiin yhdessä aikaa.
Aivan mielettömän kivaa oli, kiitos kaikille :)

Tässä on muutama kuva tapaamisesta. Tuli vähän huonosti otettua kuvia, kun oli niin paljon muuta tekemistä.
Minä niin yritin myöhään lauantaina illalla ottaa kaikista posetuskuvat ja löysin meidän kamerasta säädön joka on tarkotettu pimeessä kuvaamiseen... no sitä ei voi näköjään käyttää liikkuvaan kuvattavaan.... kaikki kuvat meni pieleen :(
Mutta laitoin kuitenkin jonkun kuvan tästäkin yrityksestä. Toivottavasti Antti sai kuvattua vähän parempia kuvia. Laitan lisää kuvia kun saan Antilta ja Jannelta heidän ottamia kuvia, josko siellä olisi vähän parempilaatuisia kuin nämä meidän tärähtäneet :D

Click here to view 2013-08-04 4.8.2013_ Kuopio pentutamaaminen.