Vähän menneitä

9.10. Minulla oli talven ensimmäinen agilitykoulutusvuoro ja samalla ekan kerran kävin talvitreenihallilla. Me jaettiin Jaksin kanssa Ninjan vuoro, joten pääsin Cheenankin kanssa treenaamaan ruhtinaalliset viisi minuttia.
Cheena menee edelleen 40 cm hyppyjä ja meni oikein hyvin. Mun vaan pitäisi muistaa että kääntyy nyt matalilla hypyillä niin hyvin että hyppää helposti saman hypyn takasin ja kääntyy hypyn jälkeen ihan eri lailla kun korkeita hypätessä. 

Ninja kaahotti aluksi innoissaa, mutta oli silläkin ihan onnistunutta settiä kun vain Jaksi malttoi olla rauhallinen ja lähdöt onnistui hyvin.

Sunnuntaina sitten tokoiltiin ja Ninjan paikallaolo on vihdoin alkanut pelittämään paremmin. Kun minä poistun sen luota, lähtee herkästi nousemaan, mutta pysyy paikalla hyvin, vaikka olisi häiriötäkin.
Aiheena meillä oli ohjattu nouto ja otin huvikseen kisanomaisesti sen Ninjan kanssa. Me ei olla tätä liikettä vielä harjoteltu, olen vaan muutamia kertoja heitellyt kapuloita taakse ja käskenyt merkiltä hakemaan.
Ensin otettiin vasen ja yhdellä ylimääräisellä ohjaskäskyllä löytyi kapula ja muuten liike menikin ihan ok. Oikealle olikin sitten mahoton tehtävä...kääntyy liikaa keskelle ja sitten menikin neitillä pakka sekasin ja kierrokset nousi... mutta aikas hienosti ensimmäiseksi  ohjatuksi jossa liikkuri vei kapulat 10 metriin. Mutta ehkä mun pitää opettaakin toi eikä vaan mennä tuurilla :D
Cheenalla oli aiheena seuraaminen, mutta me ei ehditty treenaamaan kouluttajan kanssa kun aika loppu kesken :( Otin siinä odotellessa vähän kaikkea ja ne meni ihan hyvin.
Ditenkin kanssa tein vähän kaikkea, mutta nyt alkaa olemaan niin kylmä ettei mummon kanssa voi tehdä mitään missä ollaan paikalla... toinen palelee niin herkästi.

Tiistai oli taas Ninjan ja Jaksin aksatreenit. Oli ollut hyvät treenit kaikkinensa :)
Ihana Vappu kun "katsoo vähän Jaksin perään" ja oli antanut Jaksille vähän ohjeita :)
Jaksi kun ei ole koskaan tehnyt muuta koirien kanssa kun agilityä, ei se osaa ajatella miten pitäisi toimia silloin kun ei olla radalla. Ja Ninjan kanssa sillä kaikella muulla on niin iso merkitys. Jos olisikikin "tavallinen" karvaturri narun päässä ei sitä tarvitsisi miettiä, mutta mutta.... 

Keskiviikkona taas omat aksat. Nyt molemmilla oli 10 minuttia aikaa. Molemmilla ihan kivaa perussettiä.

Cheenalla alkoi tulemaan maitoa nisistä... kele... valeraskaus ja soitto lekkurille ja lääkkeet kehiin.... se selittikin sen että Cheena on ollut ihan toisaikainen ja niin hellyydenkipeä...

Perjantaina saatiin tuurata Tainaa tokon hallitreenissä. Cheena ei oikein saanut mitään aikaseksi, mikä on erittäin ymmärrettävää kun lääke tekee huonon olon ja sitten ne hormoonit taas sekottaa pienen pään.
Ninja otti aika paljon häiriötä kun kaikki heitteli, huuteli ja kulki sikinsokin hallia. Teki oikein hyvää meille :) Teki se töitäkin ihan hyvin, mutta kyllä pää pyöri kun propelli :) Mutta paikkamakuu onnistui :)

Lauantaina mentiin Turkuun Timon oppiin ja minä sain treenata molemmat koirat!
Cheenan kanssa on vaan niin ihanaa ja helppoa mennä, se kun tekee töitä lähellä eikä lähde kun raketti jokaisesta sormen liikahduksesta. Se antaa paljon anteeksi ohjauksessa, minkä kyllä kuulin useinkin kun vielä aktiivisesti treenattiin. Mutta ei sitä vaan ymmärtänyt ennen kuin nyt,kun olen päässyt kokeilemaan taskurakettia <3

Ninjan kanssa mua vähän jännitti, kun tiedän että sitä ei todellakaan ole helppo ohjata, mutta meillä meni hetkittäin ihan kivasti, mutta mun piti muuttaa ohjausta ihan täysin.
Ninja kun työskentelee kaukana, jo toisen hypyn ohjaamisessa (oli vinohyppy jonka jälkeen mentiin seuraava takaakiertoon) piti toimia ihan eri lailla kun Cheenan kanssa. Cheenalla olin tosi lähellä hyppyä, mutta kun olin samassa paikassa Ninjan kanssa, se vei Ninjan hypyn taakse....
Ninja lukee uskomattoman pieniä liikkeitä ja hiton nopeasti... meille muodostui haasteeksi sylkkäri mikä tehtiin putken vieressä olevalle hypylle... mun ohjauksella kun raketti luki ihan muuta kun yritin kertoa... vasta kun en liikuttanut kun rannetta homma toimi... cheenalla kun sama paikka onnistui heti... ei se lue mun käden heilautuksia miksikään :D 

Mutta oli ihanaa päästä treeaamaan senkin kanssa, kyllä se vaan on niin mahtava raketti.
Ja meillä onnistui kaikki lähdöt, vaikka jouduttiin ottamaan useampaan kertaan alku. Joten Ninjan lähtöongelma alkaa olla selätetty. Mutta kertaakaan ei voi siinä lipsua, muuten se kyllä palaa nopeammin kun kissaa ehtii sanoa. Jaksi lähtee nykyään aina pois jos Ninja nousee lähdössä. Ja ei noita poistumisia kauhean montaa tarvittu kun homma alkoi toimimaan :)

Kun on Ninjan kanssa mennyt, ymmärtää miten haastavaa sen ohjaaminen on, se ei anna ohjauksessa mitään anteeksi. Minulla on Cheenan kanssa noin vuosi ohjaus- ja radanlukutreeniä Liuhtojen koulutuksessa ja osaan jo jotain tehdä oikein sen kanssa, mutta Ninjan kanssa olin ihan kun en olisi koskaan mitään oppinutkaan :D

Cheena on minun ensimmäinen ja Ninja on käytännössä Jaksin ensimmäinen agilitykoira (Diten kanssa Jaksi juoksi koiran vierellä ja edellä, ei tarvinnut ohjauksia, ennakointia tai radanlukua. Mopoauto / ferrari...  :D ).  Joten ollaan sitten opeteltu molemmat ihan tyhjästä, kun ei siellä omassa pankissa ole ollut mitään mitä käyttää. Ehkä parin koiran jälkeen meiltäkin löytyy omasta takaa sitä tietotaitoa, minkä voi sitten siirtää sujuvasti uuteen koiraan :)
Siksi on tosi hyvä että Jaksi pääsi Tuulian ja Timon koulutukseen opettelemaan tekniikoita ja radanlukua. Ja Timo sanoi minulle että Jaksi ja Ninja on edistynyt tosi paljon siitä mistä ne alotti, positiivista :) Hiljaa hyvä tulee :)

Perjantaina tuli Mari hoitamaan Suzin, Ninjan ja Cheenan. Tämä oli kelpielapsen ensimmäinen kerta ja ei se siitä kauheasti tykännyt, mutta kyllä ne silmät lopuksi jo alkoivan kiinni mennä ja lapsonen rauhoittui.
Meidän tytöt nautti sitten koko rahan edestä. Ainoastaan kun tuli kipeä kohta molemmat heräsivät nuolemaan Marin käsiä ... pitihän sitä jotenkin jaksaa kertoa että just siihen sattuu :)
Mä luulin että Cheena on takaa ihan jumissa, mutta se olikin edestä ja oikeasta kyljestä. Se taas selitti sen että nuoli paljon etutassujaan.
Ninjalla oli vain jotain ihan pientä. Mikä oli tosi hienoa, sillä sillä on ollut normaalia enemmän treeniä ja me vähän epäiltiin että se näkyy kropassa. Joten ollaan varmaan onnistuttu hyvin lämppäämisessä, jäähdyttelyssä, lihashuollossa tai edes jossain :)

Ninja on saanut 5 velipuolta ja yhden sisarpuolen isän puolelta. Onnea Tiina ja Laura lapsosista. Saas nähdä minkälaisia tehopaketteja näistä lapsista tuleekaan.Tietää sitten kumman puolelta nää turbot tulee :)