maanantai 18. maaliskuuta 2013

Remo kyläilemässä

On ollut niin paljon tekemistä ettei ole ehtinyt päivittämään tätäkään, mutta yritetään nyt muistella mitä viikossa on tapahtunut :)

Tiistaina hain Remon meille hoitoon että Susanna pääsi muuttamaan rauhassa. Ja heti illalla lähdettiin Remon ja Cheenan kanssa sporttikselle. Tuulia oli tehnyt taasen makeen treeniradan jossa huomattiin että Cheenalta on hävinnyt jarrut... mitä sitä jarruttelemaan kun täysiä on kivempi mennä. Joten meille läksyksi vahvistaa jarruja. Remokin pääsi käymään sisällä moikkaamassa muita ja oikein hienosti pieni mies osasi olla siellä :)
Loppuviikosta menin iltaan. kun ei haluttu jättää koiria pitkäksi aikaa kotiin kun eivät ole koskaan olleen keskenään. Mikä olikin tosi ihanaa kun joka päivä paistoi aurinko ja oli mitä mahtavin ilma olla ulkona.
Tehtiin paljon lenkkejä.. .neljän koiran kanssa meni yllättävän kivasti kävely... ainoastaan muutama meidän koirien "arkivihollinen" kun tuli vastaa oli laumassa aikamoinen piteleminen kun kaikki neljä oli käymässä sakemanni -raukan kimppuun.. mutta nämä kaksi sakemannia on jostain syystä meidän kaikille koirille ihan liikaa.... muut Cheena ja Ditte ohittaa ihan hienosti. Joten kyllä neljä koiraa voi olla aivan hyvin :D
Minä kävin torstaina Remon kanssa Nummelassa vähän treenaamassa kaupan pihassa ja sitten käytiin Mustissa ja Mirrissä ostoksilla. Jätkä käyttäytyi superhienosti ja siinä vähän otettiin sivulla oloa ja kontaktia ja pientä seuraamista... taitava miehenalku <3
Perjantaina käytiin sporttiksella aksaamassa. Otin Remon kanssa muutamien esteiden pätkiä... minulla on aika tiukat pysähdykset kun Remokin pysähtyi niille sijoilleen ihan hypyn edessä :) Sille riittää vähän kevyempi ohjaus ja kun sen teki niin hienosti toinen jo menee :)
Ninja meni kanssa taas yllättävän hyvin, jotenkin sille oli tehnyt hyvää reilun viikon tauko. Kontaktitkin otettiin niin että se vihdoin teki pysähdyksetkin, jee.. ehkä nekin vielä opitaan :D
Cheena teki melkein vain A-ta... hitto että on vaikeaa saada pumpit niin että osuu kontakteille. Cheena hyppää niin kauheita laukkoja että menee melkein kahdeella läpi... joten jatketaan harjotuksia.

Sunnuntaina meillä oli Cheenan kanssa kisat Ojangossa ja otin Remon (vietiin jätkä Susannalle kisan jälkeen) ja Ninjan mukaan. Nuoriso kävi vuoronperään minun kanssa hallilla treenailemassa ja molemmat alun sähläyksen jälkeen käyttäytyi ihan hienosti... paljon vaan lisää tommosia tilanteita molemmille ja siellä sitä rauhottumista ihan hirveästi... RAUHOITTUMINEN ON NÄIDEN LASTEN AVAINSANA!
Ulkona sitten käyttäydyttiinkin aika rumasti rähjäten kun en vain ehtinyt käyttää erikseen lenkillä kaikkia... hitsin murkut ja hormonit.... Cheenaakin ihan hävetti lasten käytös :D

Kisaradat oli aivan mahtavia. Tuomarina oli Esa ja koska ihmiset on valittanut että nykyään tehdään vaan hirveitä jouksuratoja, niin nyt meillä olikin sitten ihanan haastavat tekniikkaradat. Minä tykkäsin ihan mielettömästi. Juoksuradoilla minä en kykene jouksemaan tarpeeksi kovaa ja aina jossain kohdassa olen sitten niin jäljessä ohjauksessa että hädissään tulee huitastua tai oletettua jotain mihin meidän homma kosahtaa.. ei kivoja ei...
Eka rata oli hyppäri ja meillä oli yksi riman pudotus alla kun tultiin kolmanneksi viimeiselle esteelle... kun ratahenkilö tuli suoraan mun eteen nostamaan sitä tippunutta rimaa... no siihen loppui meidän radan suorittamien kun odottelin koska poistuu tieltä... ei olisi ollut kuin putki ja kaksi hyppyä jäljellä... Oltaisiin saatu uusia rata niin että vitonen olisi ollut alla, mutta koska Cheena on edelleen tosi pahasti valeraskaana, en vain voinut ottaa riskiä että se väsyy neljästä startista niin ettei jaksa hypätä kunnolla ja sitten olisi tapahtunut joku vahinko kuten meidän helvetin huonolla tuurilla aina käy. Joten se oli 5 vaikka virallisesti kirjattiin hyllyksi.
Toinen rata oli näistä ehkä haasteellisin ja me selvittiin siitä yhdellä riman tiputuksella.. vau mikä rata!!! Ei tullut lähemmäs 80 koirasta kuin neljä 0 tulosta ja me oltiin vitosella sijalla 9. Ja se oli tuolla radalla HYVÄ suoritus, josta olen hirveän ylpeä.
Kolmas rata kosahti sitten putken väärään päähän, mikä meni aika monella muullakin ;)

Kun harmittelin meidän viiden virheen kirousta, sanoi Minna niin ihanasti että tulin niistä jopa oikein tyytyväiseksi. Eli näin se kuulemma vaan menee... ensi tulee sählyratoja, sitten tulee vitosen ratoja ja jossain vaiheessa alkaa tulemaan niitä nollan ratoja... joten olen jo matkalla nollaratoihin, joten ollaan tyytyväisiä siihen ja siihen että olen oppinut pikkuhiljaa tekemään oikeita valintoja radalla aina vain useammin!! Kesä näyttää siis oikein mukavalta :)

Ja jos vain Iris lainaa minulle Tuuria niin varmasti tulee niitä nollia :D
Eli tämä tuli radan reunalla kun katsottiin radan valmistumista ja minä kauhistelin että iik vaikea rata ja tästä ei selvitä kun tuurilla. No Iriksellä on BC-vauva jonka nimi on Tuuri ja Iris sanoi että Tuuri on autossa ja pysyy siellä eikä se sitä mulle lainaa :) Ja minä kun olen ihan varma että jos olisin saanut Tuurin kainalooni radalle olisi ne nollat sieltä tullut... tosin tuomarin olisi voinut sanoa jotain minun lisätuurista :D Auttaskohan tämä oikeasti minun niin kauhean huonoon tuuriin....  Ihana hauska Iris ja supersuloinen Tuuri :D

Tässä joitain kuvia näiltä muutamalta päivältä jotka meni tosi hyvin, paitsi vähän piti säätää kun Remo yritti astua äitiään aika ahkerasti. Joten välillä piti laittaa eri huoneisiin ja välillä meni pitkiä aikoja että ei muistanut ollenkaan... ja loppuviikkoa kohti rauhoittui pikku hiljaa. Johtui varmaan jotenkin Cheenan valeraskaudesta... kait... Huomenna Cheena menee ultraan kun tuntuu että tilanne vain pahenee ja pakko tarkastaa ettei ole kohtutulehdusta. Ja jos kaikki on ok, saa antaa taas galastopia vai oliko se gelastop... kuitenkin lääkettä että toi loppuu nyt heti... nää kaksi juoksua pentujen jälkeen on ollut aika raskaita Cheenalle, joten sterkkaaminen tulee koko ajan vain enemmän mieleen.....


Paliä kaverit...

tullaan, tullaan



Mitä äiti edellä, sitä poika perässä.

Mä en välitä leikkiä, vaan namin etsintä on parasta.

Periksi ei anneta...

häh....

jos mutsi olisi helpompi kun sisko..

Voi että me riehuttiin kuin nuorena... hurjaa menoa :D

Päikkärit auringossa.

Normimeininkiä.

Aivan risa lelu, mutta Remosta tää oli vaan  niin ihana :)

Tää lasten vahtiminen käy voimille, joten pakko ladata välillä :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Äiskä, sä olet niin ihana <3

Namin etsintää...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti