Me oltiin torstaina Saija, Pasi, Jaksi ja minä sporttiksella treenaamasa. Pasi teki toi kivan radan. Siinä oli mm. puomi/putki erottelu ja tällä kertaa Cheena meni vain kerran väärin, kun aluevalmennuksessa se ei onnistunut ollenkaan :) Muutenkin Cheena meni ihan kivasti kun olin työstänyt tuota omaa jalkaongelmaani... se ei nyt näkynyt treenissä.
Ninjakin meni tosi hyvin... pysyi ohjauksessa ja kuunteli koko ajan. Mutta mä tiesin sen kun Saija on paikalla...Ninja antaa aina parataan silloin kun Saija on paikalla. Saija on Ninjan idoli ja Saija osaa käsitellä Ninjaa uskomattoman hienosti <3
Ninja kävi taas radan reunalla hirveillä kierroksilla kun Pätmän meni rataa.... Saija otti Ninjan ja komensi kerran ja sanoi superrauhallisesti "käy siihen" .. ja hitsi vieköön sehän kävi... uskomaton muutos hetkeä aikaisempaan verrattuna. Ja se ei ollut mikään vahinko, vaan Saija sai Ninjan toimimaan koko ajan noin... meidän kuumakalle oli niin rauhallinen ja kuulolla... Ihana nähdä että Ninja osaa käyttäytyä, toikin on vain meidän aikaansaamaa käytöstä, kun ei olla siihen osattu oikein puuttua... ollaan toki yritetty vaikka mitä, mikä ei ole auttanut, vaan enemminkin pahentanut asiaa.
Minulla ei ole ollut vielä koskaan tämmöistä koiraa joka todella kiihtyy nollasta sataan sekkunnissa, mutta osaa tuo tehdä sen toisinpäinkin.Ninjan kanssa ei tarvitse miettiä miten nostaa virettä... vaan miten pitää se tilanteeseen sopivalla tasolla. Aivan mahtava ominaisuus, kun sen kanssa vain itse oppii toimimaan <3
Lauantaina kävin koirien kanssa vähän tokoilemassa yksin ja iltapäivällä tuli Mari taas hoitamaan koiria.
Cheena oli aika hyvä, ei mitään isompaa missään. Takajalat oli vähän kireät ja niihin saatiin nyt ohjeet miten itse voidaan niitä hoitaa.
Ninjalla olikin enemmän jumeja, mutta vähän eri paikoissa kuin viimeksi. Mikä on ihan normaalia, itse asiassa näin kuuluukin olla kun koira alkaa käyttämään itseään eri lailla niin eri kohdat vähän kipeytyy. Ninjalla oli siis lihaskireyttä enemmän. Mutta sillä onkin ollut tosi paljon treenejä parin viikon aikana.
Diten takapää oli nyt hyvä ja vasen etupuolikin. Nämä mummo antoi hoitaa hyvin. Ei näytellyt hampaita ja ilmekin oli rauhallisen kuulosteleva. Mutta kun mentiin oikealle eteen alkoi hurja taistelu ja kyllä olisi taasen kaikki oltu muutamaa sormea köyhempiä jos vain olisi päässyt otteesta irti. Siellä on useampia ongelmakohtia, mutta oikean lavan alla on ilmeisesti joku hermo jumissa. Mari sai kuteinkin aika hyvin hoidettua sen, joten toivotaan että sekin menee ensi kerralla jo paremmin.
Ihaninta oli kun Mari sanoi että kun tuo oikea puoli saadaan kuntoon voisi Ditte vaikka palata agilitykentille :)
Me juteltiin Marin kanssa tuosta minua nyt huolestuttavasti Cheenan nuolemisesta. Koska Cheena on aina nuollut vähän kaikkea, mm. mattoja, sohvia, meitä ja itseään, tultiin siihen tulokseen että ne tuskin on mitään kipua, vaan toiset on kovia nuolemaan ja se on kuulemma periytyvää :)
Ninjahan nuolee nykyään kanssa paljon ja taitaa ne toisetkin lapset olla kovia nuolemaan.
Siis siitä ei tarvitse olla huolissaan. Enemmän pitää seurata jos nuolee yhtä tiettyä paikkaa koko ajan. Kuten Cheena syksyllä nuoli kannusvarvasta niin paljon että turkki värjäytyi jo punaiseksi siitä kohdasta... eli silloin siellä oli kipua.
Joten olen taas rauhallisemmin mielin ja toivottavasti seuraavat treenit pystyn keskittymään olennaiseen enkä vahdi koiran liikkeitä koko ajan ;)
Tässä muutama kuva perjantailta ja lauantailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti