Käytiin 2.3. Tampereella harjottelemassa taas kisaamista. Ja on se vaan niin vaikeeta.. siis mulla, ei koiralla :)
Ensimmäinen rata HYL. Tässä vaan oletin että ottaa yhden vinohypyn mennessään, mutta tein ilmeisesti pienen liikkeen vasemmalle kun menikin hypyn ohi ja sieltä sitten seuraavalle esteelle, eli putkeen... muuten alku oikein hyvä. Joten treenaamiseksi meni ja otettiin A-lle ja se siitä radasta.
Toisella radalla oli kohta missä olin ajatellut persjättöä, mutta kun melkein kaikki jotka teki sen ennen mua oli vähän pulassa, niin sitten tein taas sen mitä ei koskaan saa tehdä... päätinkin tehdä siihen valssin just ennen kun starttasin. No tämä kohta tietty koko ajan päässä ja siinä rataa suorittaessa jo mietin mitä teen.. joten vituksihan se sitten meni, jonka olisi voinut kuka vaan mulle sanoa jo ennen starttia...
Eka virhe oli saksalaisessa jossa olin ihan liian syvällä ja jäin koiran eteen, tästä rima tippui.. seuraavan esteen taas oletin ja olin jo menossa kohtaan mitä päätin muuttaa... ja siitä taasen sen verran hypyn ohi että piti palata takasinpäin. Sitten olikin jo fiilis että nyt mennään niin ettei koiralle vaan tapahdu mitään kun ei ollut enää muuta tehtävissä. Huoh.. koska sitä itse oppisi ohjaamaan eikä olettamaan...
Viimeinen oli hyppyrata joka oli ilmotettukin Jaksin ohjaamaksi. Rata oli aika järkyttävä makseille ja meinattiin jo olla kokonaan starttaamatta. Mutta Jaksi meni kuitenkin ja harmittava toiseksi viimeinen rima tippui, muuten tosi nätti ja nopea rata. Nopeampi olisi ollut, mutta Jaksi ei pitänyt ohjausta pidempään päällä, sillä Cheena joka kerta joutui varmistamaan toiseen kertaan ohjeet.. se vähän hidastutti menoa :)
Ninja ja Ditte oli mukana ja Ninja oli kun tulta ja tappuraa... mietittiin että johtuiko sen asenne DItestä, kun Kirkkonummella oli ihan mallikkaasti... täytyy seuraavaksi taas kokeilla ilman Ditteä. Tosin Ditte on kisapaikalla tosi nätisti, ei rähjää eikä välitä kenestäkään vaikka koirat tulee ihan kylkeen tai ohittaa päin... tiedä häntä.
Tiistaina meillä oli tekniikkatreeninä valssi ja niisto. Tosi kiva rata. Vaikka valssikengät oli kiillotettu valahti ne aluksi pahasti, johtuen mun liian varovaisesta ohjauksesta. Mutta kun Timo sai mut psyykattua alkoi ne paremmin sujumaan.
Treeniä analysoidessa tajusin taas että minulla on henkinen ongelma tuosta Cheenan tassusta :( En uskaltanut aluksi ohjata, vaan menin kun hidastetussa filmissä... varovasti, varovasti. Vaikka järki ja Timo sanoi että kunnon ohjaus säästää enemmän koiraa kuin se että se lentää kaikki pitkäksi. Ja tämä siitä syystä että edellisenä yönä valvoin kun Cheena nuoli tassujaan, mun tyynyä, peittoa, meitä... ja minä tietysti mietin onko kipuja vai vaikuttaako se että sillä olisi nyt pennut.. eli johtuuko enempi hormoneista vai mistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti