Jaksi ilmotti Ninjan hetken mielenhäiriössä agilitykisaan pariin starttiin. Ne ei ole koskaan käynyt edes epävirallisissa kisoissa, vaan mentiin sitten suoraan virallisiin :)

Jaksia jännitti ihan kauheasti (ja mua kun jouduin olemaan katsomossa). Lähdössä Ninja karkasi. Kontaktit oli tosi hyvät ekalla radalla. Puomilla ei olekaan harjoiteltu että menee päähän vaikka ohjaaja tulee perässä, siksi jäi ihmettelemään alastuloon. Tuossa An ohi menikin suurin osa koirista se oli aika pahassa kulmassa. Kepeille viennissä Jaksilla tuli joku outo kuvio ja se meinasi viedä sitten Ninjan putkeen :). Keinulta Jaksi unohti tehdä päähän valssin ja tuli hylly kun se hyppy olisi pitänyt ottaa ennen putkea. Mutta ihan kelpo rata kun miettii että Ninja on IHAN erilainen ohjata kuin Ditte ja siinä on Jaksille paljon opeteltavaa.
Toisella radalla Jaksi kompuroi keppien tukikeppiin ja sitten tuo kauhea lentokeinu.... selvästi Ninja meni kuin puomille ja oli itsekin vähän hämmätynyt miten tossa noin kävi. Mutta vähän jarrua tai jotain niin hyvä siitäkin tulee. Joten ihan hieno kokemus ja niiden elämän ensimmäinen kisatreeni ja vielä virallisissa :D

Mari kävi hoitamassa Cheenan. Olen ollut tosi huolissani kun Cheena on kerinyt itsensä niin pahasti pienessä ajassa ja peräpään liikkeet on tullut hirveän huonoksi. Ja selkä on ihan köyryllä ja kipeän oloinen.
Cheenalla olikin ristiselkä ihan jumissa. Oikea polvi jumissa ja etutassujen varpaat kanssa.
Ollaan selvästi tehty vähän liikaa liian nopeasti ja nyt täytyy vähän hiljentää tahtia.
Ja tein nyt vaikean päätöksen.

Me ei lähdetä SM-kisoihin :(
Nyt on liian suuri riski että satuttaa itsensä pahemmin kun takapää ei toimi kunnolla ja esimerkiksi hypyssä jos ennakoi ponnistuspaikan huonosti (olettaa pystyvänsä hyppäämään samalla lailla kuin ennen onnettomuutta) tuleekin kiinteän hypyn päälle tai jää jaloistaan kiinni tai jotain muuta kamalaa... en edes tahdo ajatella mitä voi tapahtua.

Ja kuten kaikki tietää että mulla on maailman huonoin onni, meille tapahtuisi satavarmasti jotain mitä katuisin sitten loppuelämäni. Cheena on mulle liian tärkeä, joten me toivotetaan kaikille muille ihan superpaljon onnea kisaan :)

Me kuntoudutaan niin paljon kuin pystytään ja sitten opetellaan rauhassa miten pitää ponnistaa ym. tällä uudella vajaakuntoisella takapäällä, niin ettei tapahdu mitään ikävää.