Laskin juuri että meillä oli 10 viikon täydellinen treenitauko agilityssä.
6 viikkoa vahdittiin koiraa ettei se vaan tee mitään, sillä osteopaatti kielsi kaiken mahdollisen ja sanoi että yksikin väärä liike voi riittää, ja sitten ollaan taas ihan alkupisteessä. Esimerkiksi kaikki riehuminen ja nopeat pysähdykset, hypyt ym. kiellettiin. Siis periaatteessa koira ei voinut tehdä MITÄÄN. Ja kun sellainen on mahdotonta jos ei pidä koiraa häkissä niin itsellä on ollut koko ajan hirveä syyllisyys. Sitä koko ajan vahtii koiraa ja jokaisesta pienestäkin asiasta tulee pelko että nyt jotain meni rikki.
Vaikka fyssari on antanut meille luvan tehdä jo vaikka mitä, ei tämä pelko vaan lähde pois, vaikka järki sanookin että siinä ei ole mitään mieltä. Jostain syystä se vaan on ja pysyy nyt minun mielessä ja eilen se sai jo tosi isot mittasuhteet :(
Tästä syystä meidän eiliset treenit meni niin penkin alle kuin vain voi mennä :( :(
Koira oli ihan fiiliksissä ja hyppäsi tosi hyvin, paitsi muuria jonka sitten hyppäsi niin että koko muuri kaatui ja sen jälkeen piti takajalkaa ylhäällä. Ja minä olin jo valmis hakkaamaan omaa päätäni sitä muuria vasten kun syyllistin samantien itseni asiasta. (veinkö huonosti muurille... miksi pistin hyppäämään koko muuria...nyt ainakin hajotin koirani jne..)
Minä en pystynyt ohjaamaan koiraa yhtään. Ohjasin este kerrallaan ja varmistelin joka ikistä asiaa ihan liikaa. Eihän siitä mitään tullut kun ennakoinnista ei tietoakaan ja minun pää käy ylikierroksilla koko ajan pelätessä että vienkin jollekin esteelle huonosti ja jotain kamalaa tapahtuu.... käsittämätöntä miten tämä viikkojen vahtiminen on vaikuttanut minuun. En osaa olla vahtimatta ja miettimättä joka käänteessä että mitä jos....
Miten pystyn päästämään itse irti syyllisyydestä mitä tunnen siitä että päästin Cheenan noin jumiin ennen kuin tajusin tilanteen. Tästä syystä ylireagoin kaikkeen....
Eilinen rata oli osaksi sama minkä Saija teki minulle viime viikolla ja silloin en pelännyt yhtään ja treeni meni paremmin kuin hyvin. Silloin oli tosi hyvä fiilis itsellä ja koiralla ja ennakoinnit ym. onnistui melkeimpä täydellisesti. Ja se oli meidän ensimmäinen ratatreeni tauon jälkeen :)
Toissapäivänä eli tiistaina alkoi talvitreenit sporttihallilla. Kouluttajana oli Timo.
Menin sinne tosi hyvällä fiiliksellä, sillä minulla oli edellinen onnistunut treeni vielä muistissa. Ja treeni menikin muuten tosi hyvin, mutta minä tyhmääkin tyhmempi ohjaaja vein Cheenan puomille liian tiukassa kulmassa (vaikka Timo oli kohdasta sanonut parikin kertaa, mutta tyhmä ei silti osaa) ja C meinasin tippua puomilta...ja minä sain melkein paniikkikohtauksen.... kun vielä okserin rima ja yhden hypyn rima tippui treenin aikana, olin jo täysin vakuuttunut että koiralla on varpaat murtunut ja joka paikka jumissa.... ai miten niin ylihysteerinen.....
Kotimatkan mietin sitä, mitä minun olisi pitänyt tajuta radalla tehdä eri lailla ettei näitä olisi tapahtunut. Sillä kaikki kolme oli minun ohjauksesta johtuvia, kuten varmasti 99% tämmöisistä virheistä kaikilla on ohjaajasta johtuvia. Enkä miettinyt yhtään niitä hyviä juttuja mitä tehtiin treenissä ja niitä oli kuitenkin tosi paljon. Ja siis oikeastihan mitään ei edes tapahtunut muuta kuin minun päässäni.
Ja tästä jäi sitten se huono fiilis, mikä pilasi täysin minun eilisen treenin...tosi pieni asia mitä normaalisti kukaan ei ajattelisi jälkeenpäin. Näitähän sattuu kaikille eikä näissä ole mitään kauheaa tapahtunut.
Ja tästä en voi päästä kuin tekemällä ja näkemällä ettei koira mene rikki vaikka kaikkea pientä sattuunkin :)
Joten siinä onkin meidän tulevien treenien tärkein aihe. Ennenkuin minä saan itsevarmuuden ei meidän treeneistä voi odottaa kummoisia. Aika ironista, nyt kun koira on kunnossa, ohjaajalla viiraa...
voi tätä elämän vaikeutta..... joskus toivoisin olevani itsekäs ihminen, ei tarvitsisi ajatella ja kantaa huolta toisista ja syyllistää aina itseään, vain olisi vain MINÄ...
... tai ehkä elämä on kuitenkin rikkaampaa kun siinä on muitakin kuin minä...kaikesta huolimatta. Tahdon ainakin uskoa näin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti