Cheena: Vuoden 2012 lopulla käytiin lämpökamerakuvauksessa ja selvisi että kannusvarpaan nivelessä on tapaturman aiheuttama nivelrikko. Tämä selittikin sen miksi mm. kisoissa tuli aina A:n alastulokontaktilta virhe tai rima tippui. Tätä uutta tilannetta hoidettiin ja pähkäiltiin alkuvuosi, sitten päätettiin että treenataan juoksukontaktit. Toiveet kesälle oli korkealla, josko vihdoin päästäisiin tosissaan metsästämään puuttuvia sertejä... mutta kohtalo olikin päättänyt toisin.
Toukokuussa, aivan varottamatta, kesken tokotreenien Cheenalle tuli selkäydin-infarkti ja mun elämä romahti hetkeksi siihen :(
Meidän agilityura loppui tähän. Meidän piti mennä tokon SM-kisoihinkin, mutta ei me päästy sinnekään. Meidän loppukevät ja kesä meni pikku hiljaa liikuntaa lisäämällä ja jumppaamalla.
Onneksi me päästiin kuitenkin vähällä. Cheenasta ei päälle päin kukaan näe että se ei ole täysin kunnossa. Cheenalle jäi pieniä hermostovaurioita oikeaan takajalkaan.
Mutta tästä syystä Cheena ei enää mene koskaan vauhdissa puomia, sillä siinä on liian suuri onnettomuuden riski. Agilityä ollaankin tehty nyt vain matalilla hypyillä. Mitään tavoitteitahan meillä ei enää voi agilityssä olla :(
Tokoa treenaillaan nykyään uudella innolla ja katsotaan mitä siinä saadaan aikaiseksi.
Tosin tokossakin tuo vaurio näkyy muutamissa liikkeissä ikävästi ja tietää varmoja pisteen menetyksiä, mutta saadaan kuitenkin harrastaa, mikä on tärkeintä.
Ensi keväänä me aloitetaan VEPE, jos vaan kaikki menee suunnitelmien mukaan. Tätä odotan innolla, Cheena kun rakastaa uimista, eikä hermovaurio haittaa tässä lajissa :)
Ja jos vaan uskallan ilmoittaa Cheenan tokon SM-iin niin sinne mennään yksilöihin.. tosin mua pelottaa kun muistan viime toukokuuta... katsoo nyt kestääkö mun kantti ja miten treenit alkuvuodesta sujuu. Joten tavoitteet on tokossa ja jos Vepestä saisi jotain tuloksia :)
Ninja: Tokossa me ollaan pikkuhiljaa menty eteenpäin ja aletaan olemaan samalla galaksilla suurimman osan aikaa :) Ninja on tosi älykäs, se oppii asioita todella nopeasti, niin hyviä kuin huonojakin, joten sen kanssa pitäisi olla tosi tarkka ja miettiä kaikki asiat jo etukäteen, mitä minä en osaa. Mutta ihana huomata että meille tulee onnistumisia aina vaan useammin:)
Meillä on nyt kisaoikeus VOIttajaan ja niitä liikkeitä treenaillaan alkuvuosi ja sitten kevällä lähdetään taas kisailemaan.
Agilityssä Jaksi on käynyt syksyn sporttiksella Liuhtojen treenissä.
Tänä syksynä alkoi myös Promillen ajot, jotka on noin kerran kuukaudessa. Nämä päivät on ollut ihan mahtavia. Minä olen saanut nauttia turistina olosta, jutella ja katsella muiden koulutuksia.
Vähän harmittaa kun mun piti alunperin olla Cheenan kanssa koulutuksissa mukana ;(
Jaksi kävi muutamassa kisassa katsomassa missä mennään ilman mainittavaa tulosta.
Tarkoitus on että käyvät aina välillä harjoittelemassa kisaamista ja sitten taas treenaillaan.
Tämän vuoden tavoitteet on tokossa EVL-luokkaan pääsy ja agilityssä haetaan kokemusta ja kisavarmuutta ja olisihan se kiva jos vielä tämän vuoden puolella pääsisivät kakkosiin tai kolmosiin.
Ditte: On päässyt aina välillä tekemään vähän agilityä omaksi iloksi ja siitä mummo nauttii.
Tokossa ollaan treenailtu EVLän liikkeitä ja pitää ilmoittaa se jossain vaiheessa kisoihin. Nyt olen saanut ruudun toimimaan, enää puuttuu ohjatun vasen puoli (oikean hakee jo aika hyvin). Sitten olisi kaikki luokan liikkeet jollain lailla pulkassa.
Tämän vuoden tavoite olisi korkata EVL-luokka. Agilityssä Ditte on jo siirtynyt eläkkeelle ja sillä saralla vaan treenataan omaksi iloksi.
Minä: Olen kamppaillut oman jaksamisen kanssa jo pidempään, mutta vihdoin toukokuussa sain diagnoosin: kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkkeet siihen.
Edelleenkin, lääkkeistä huolimatta päivät vaihtelee hirveästi ja sen kanssa vaan on pakko jaksaa elää. Onneksi on koirat ja niiden kanssa on pakko mennä ja tehdä, jaksoi tai ei :)
Menneeseen vuoteen mahtuu paljon ihania ja hyviä asioita, mutta myös ahdistavia ja surullisiakin. Toivon että asiat selviää niin että kaikki ovat lopulta tyytyväisiä ja onnellisia.
En toivo muuta kun paljon kivaa yhteistä tekemistä ja hyviä hetkiä. Sitä oppii elämässä arvostamaan sitä mitä on, vasta kun sen meinaa menettää. Joten muistakaa nauttia pienistä asioista.
Ihanaa ja positiivista alkanutta vuotta kaikille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti