Meidän harrastukset ovat nyt loppu....

Elämä on ihan perseestä ja toisia koetellaan vähän liikaakin :(

Cheenan harrastamiset on nyt harrastettu ja minä olen todella masentunut. Miksi näin piti käydä juuri kun saatiin tassuongelma kuntoon???

Muistakaa ihmiset nauttia tekemisestänne älkääkä ottako sitä liian vakavasti, koskaan ei tiedä koska se loppuu :`(

Onneksi meillä on takana ihana syksy ja kevät jossa on ollut mahtavia treenejä joista molemmat nautittiin suunnattomasti. Ne muistot on nyt ainoat mitä meillä on tästä mahtavasta lajista.

Lauantain kisattiin vielä onnellisen tietämättömän että se kisa oli sitten meidän viimeinen. Emmi Jämsä otti kuvia kisasta ja tässä on Cheenan viimeiset kisakuvat.

Maanantaina lähdin aamulla kentälle treenaamaan tokoa kaikkien koirien kanssa. 

Cheenan kanssa otettiin merkkiä niin että meni kahden merkin väliä että saisin siihen vauhtia. Sitten heitin pallon koirasta poispäin ja neiti lähti pallon perään... matkalla se sitten pysähtyi ja alkoi puremaan takajalkaansa oudossa asennossa.

Arvasin heti että kaikki ei ole kunnossa ja juoksin paikalle. Yritin nostaa takapäätä, mutta se ei pitänyt vaan oli halvaantunut.

Kannoin koiran autoon ja lähdettiin Vihtivetiin mikä on siinä kentän lähellä. Siellä lääkäri tutki koiran. Syväkiputunto toimi molemmissa jaloissa. Refleksit vasemmassa huonot, oikeassa ok. Siinä odotellessa Cheena jo pääsi omille jaloilleen, tosin seisominen oli tosi holtitonta.

Otettiin kuvat selästä hereillä... tämän lääkärin mielestä ei mitään poikkeavaa ja saatiin lähete neurologille joka ottikin meidät vastaan Espoon eläinsairaalassa.

Siellä vain katsottiin mukanani tuomat kuvat ja annettiin kortisonilääkitys.

Seuraavana päivänä kun parannusta ei ollut tarpeeksi tapahtunut otettiin magneettikuvat ja uudet röntgenkuvat nukutuksessa. 

Tässä lääkärin lausunto:

Lääkäri oli Anne Mühle.

Cheena tuli jatkotutkimuksiin takajalan halvaantumisen vuoksi.

Otettiin röntgenkuvat rauhoituksessa: lievästi kaventunut välilevytila L1/L2 sekä L3/L4.Tehtiin magneettikuvaus koko lannerangasta: välilevyt eivät ovat rappeutuneet (sanoi  että eivät ole, vaikka tekstissä on vähän epäselvästi), selkäydin on sagitaali leikkeissä L1/L2 kohdalla kapea, mutta trensversaali leikkeissä välilevy on tässä kohdassa kunnossa eikä kompressoi selkäydintä, myöskään varjaineen jälkeen ei tehostu.Matalakenttämagneetilla selkäydininfarkti on joskus vaikeasti havaittavissa, mutta on edelleen todennäköisin diagnoosi Jatketaan hoitoa Prednisolinilla. Suosittelen liikuttamaan koiraa sekä fysioterapiaa.

Tämän seurauksesta Cheena oli ihan jumissa ja Mari oli niin kultainen että kävi hoitamassa eilen Cheenan, että saatiin pahimmat jumit pois.

Cheena kävelee jo hyvin. Ongelman huomaa kun lähtee liikkeelle tai epätasaisessa maastossa. Takajalat elää vähän omaa elämää ja meinaa helposti kaatua.

Nyt onnistuu jo sänkyyn hyppääminen ja rappusetkin noustaan suhteellisen hallitusti, joten pientä edistystä on tapahtunut. Mutta en usko että kokonaan paranee koskaan :(

Ja uusimisen mahdollisuus on käsittääkseni suuri, joten kaikki rajut liikkeet kiellettyjä lopun elämää :(

Onneksi tämä ei ole perinnöllinen, vaan enemmäkin paskaa tuuria.

Nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan ettei takapakkeja tule. Mennään ensi viikolla kontrollikäynnille ja toivon että vihdoin saan kysyttyä lääkäriltä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Nyt me ollaan oltu ylimääräisenä potilaana muiden välissä ja hyvä kun olen ehtinyt vilaukselta lääkäriä näkemään :( Joten en voi tännekään oikein mitään kirjottaa vielä.